Kasperin tarina, 2010

Sattumalta mukaan,
Aloita tänne oman oppilaitoksesi tarinoiden kirjoittaminen
Sattumien kautta virtuaalisuuden ihmeelliseen maailmaan.
Aikoinaan entinen rehtorimme Pirjo Kylväjä jutteli minulle, että Kasper haittaisiko sinua, jos luokastasi rakennettaisiin virtuaaliluokka. Vastasin, ettei siitä varmaan haittaakaan olisi ja voisinhan sitten opettaa filosofiaa myös Mouhijärvelle ja Äetsään. Pirjo sanoi, että sinulta kysytään sitten vielä tarkemmin asiasta. Seuraavan kerran asiasta minulle puhuikin vararehtorimme Ilkka Naatula, joka sanoi, että Kassu kuule, Harri tulee sitten tänään asentamaan luokkaasi niitä virtuaalihärpäkkeitä. Näin osittain sattumaltakin, voisi sanoa pyytämättäkin luokkaani tuli virtuaaliluokkavarustus.
Seuraava episodi tarinassa olikin virtuaaliluokkakouluttajakoulutukseen lähtö. Alunperin minun ei pitänyt lähteä koulutukseen, sillä en ole mikään koulun atk-guru. Meidän atk-vastaavamme ei kuitenkaan ollut halukas lähtemään koulutukseen jo pelkästään suuren työmääränsä tähden. Anni Virnes kysyi asiasta minulta ja lopulta ajattelin, että voisinhan minä lähteä kun ne laitteetkin ovat luokassani, että edes itse osaisin niitä jollain tavalla käyttää. Kouluttajakoulutus kyllä kalskahti hieman liian hienolta, sillä en osannut oikein ajatella itseäni opettajien kouluttajana, mutta matkaan lähdettiin.
Matkan hieno anti oli se, että lähdin matkalle Jarmo Viitasen kanssa. Minä olen Vammalan lukiosta ja Jarmo on Äetsän lukiosta. Yhteistyömme on kuitenkin lukioiden välillä ollut ennen tätä kohtalaisen vähäistä ja en oikein tuntenutkaan Äetsäläisiä opettajia. Jarmoon on ollut todella mukava tutustua. Pitkä junamatka on luonut tälle oivallisen puitteen. Tämä on helpottanut myös huomattavasti varsinaista yhteistoimintaa, kun tuntee jonkun hyvin toisesta koulusta. Tämä on sitä arjen verkostoitumista. Ilman pitkää Kuopion junamatkaa tällaista ei varmastikaan olisi tapahtunut.
Alku virtuaaliyhteydessä Äetsään ja Mouhijärvelle Vammalasta on ollut takkuinen. Yhteys pätki alkuun sekä omilla filosofian kursseillani että Saila Rantajääskön saksan tunneilla. Ongelmaksi paljastui Harri Tolvasen avulla kaistan heikkous,kapeus, joka nyt sittemmin on paikallisen verkkoyhtiön puolesta korjattu. Tällaisia hankalia tilanteita syntyi varsin paljon alkuun. Pahimmillaan minulla oli yhteys täydellisesti tukossa jopa n. 30 minuuttia, jolloin vastaanottavan Mouhijärven oppilaat jo hermostuivat.
Pidin jo viime keväänä ensimmäisiä koulutustunteja virtuaaliluokan käytöstä opettajille. Pidin tunteja nimenomaan niille opettajille, joille oli alkamassa virtuaalikursseja. Jatkoin harjoittelutunteja sitten heti sykysyllä ennen kurssien alkamista.
Virtuaaliyhteyttä on hyödynnetty paljon Sastamalan verkostolukiossa. Yhteyttä on hyödynnetty kursseilla, joilla muuten olisi vähän väkeä kuten lyhyet kielet ja filosofia. Yhteyttä on hyödynnetty onnistuneesti myös erikoiskursseilla kuten Pietari-projekti ja Cern-projekti.
Tekniikkaa olemme kehittäneet siten, että olemme liittäneet järjestelmään langattoman mikin. Tämä mahdollistaa sen, että esimerkiksi tilanteissa, joissa opiskelijat pitävät esitelmiä, heidän ei tarvitse korottaa tai voimistaa ääntään. Lisäksi olemme kehittäneet pakettia sillä tavalla, että virtuaaliluokissa on tulostimet. Tämä mahdollistaa esimerkiksi kielten opettajille sen, että he voivat skannata tehtävämonisteen, lähettää sen sähköisesti ja sitten taas vastaanottaja voi tulostaa itselleen kyseisen monisteen.
Virtuaaliluokkakoulutus on ollut tärkeää. Ensimmäinen koulutuskerta oli todella hyödyllinen, sillä silloin oppi järjestelmän perusteet. Joitakin noista osioista olisi voinut vaikka kerrata, sillä itselleni on edelleen hieman epäselvää oppituntien tallentaminen ja juuri wirecastin käyttö.
Toinen koulutuskerta antoi paljon tietoa erilaisista uuden viestintätekniikan tuomista mahdollisuuksista. Itselleni mielekkäin kerta oli varmaankin kolmas kerta, jolloin pohdittiin erilaisia didaktisia malleja. Opiskelijan kehollisus olisi tärkeä muistaa myös didaktiikassa. Luokkatilaan tuodut aivot eivät aina ole samassa tilassa. Siksi kokonaisvaltaiseen oppimisen ohjaamiseen kuuluu myös tietynlainen elämänhallinan ohjeistus, jossa korostetaan esimerkiksi unen, liikunnan ja vireyden merkitystä oppimisen kannalta.
Virtuaaliluokkahankkeen onnistumisen perusedellytyksenä on tekniikan toimivuus. Ääni- ja kuvayhteyden tulee olla hyvälaatuinen, jotta oppiminen olisi mielekästä. Olemme nyt saaneet Sastamalan verkostolukiossa ääniyhteyden varsin hyvätasoiseksi. Mielestäni jatkossa kannattaa kehittää vielä kuvayhteyden laatua. Esimerkiksi suun liikkeiden näkyminen voi olla tärkeää opiskelijoille, joilla on heikompi kuulo tai muuten hahmotusvaikeuksia kuullun ymmärtämisessä.
Filosofisena kysymyksenä prosessin aikana minulle on herännyt kehollisuus. Mikä on kehollisuuden merkitys oppimisessa ja opettamisessa. Ainakin juuri tunnelmia ja tietynlaista motivaatiota voi lukea opiskelijoiden kasvoilta perinteisessä opetuksessa. Lisäksi ilmeistä voi joskus lukea myöskin sen, ovatko nuoret ymmärtäneet asian. Näin olisi olennaista, että yhteys myös kuvallisesti olisi mahdollisimman hyvä.
Luokan hallinta virtuaaliyhteyden takaa on varsin ongelmallista, jos esiintyy jonkinlaisia häiriöitä. Tällaista on ollut varsin vähän, mutta olen huomannut ilmiön. Näin onkin hienoa, että uudessa virtuaaliluokkavarustuksessa on kiinnitetty huomiota juuri etukameraan, että opettaja voi paremmin nähdä vastaanottajien kasvot.

Kun aloitimme virtuaaliluokkahanketta ja verkostolukion luontia keskustelimme paljon siitä, että opetammeko virtuaalisesti, kuljetammeko oppilaita vai kulkevatko opettajat. Nyt kun katsomme nykyistä reaalitilannetta voi havaita, että praksis on luonut modifioituja malleja. Yksi opettajistamme siirtyy aika ajoin eri pisteisiin Mouhijärvi, Äetsä tai VAmmala lähettämään virtuaaliopetusta. Näin hän voi tasapuolisesti opettaa opiskelijoita myös livenä. Yksi opettajistamme pysyy paikallaan ja lähettää opetusta virtuaalisesti. Nyt omalla kurssillamme minä lähetän Vammalasta opetusta ja perjantain kaksoistunnilla Äetsäläiset opiskelijat tulevat livennä luokkaani, joka on mielestäni todella hienoa. Muuten opetan sekä Mouhijärveläisiä että Äetsäläisiä sähköyhteyden kautta ja Vammalailisa livenä. Näin käytäntö on nopeasti alkanut opettaa meitä. Käytäntö opettaa meitä löytämään uudenlaisia joustavia toimintamalleja, joita teoreettisesti etukäteen olisi ollut vaikea mielikuvitella. Henkilökohtainen, elävä kosketus opiskelijoihin kurssin aikana on todella tärkeä juttu.




Jutan tarina 8.12.2011


Luin alkuun kolleegan eli Karttulan ranskanopen tarinan ja löysin siitä paljon tuttuja kokemuksia ja ajatuksia. Itse asiassa aika samoja mitä olin ajatellut tähän kirjoittaa. Itsekin olen aloittanut ranskan etäopetuksen videoneuvottelulaitteiden avulla. Siitä virtuaaliopetukseen siirtyminen tuntui aluksi suuremmalta kynnykseltä. Nyt kun piti huolehtia useammasta laitteesta ja nappulasta yhtäaikaa. Meillä ei luokkatilan kanssa ole ollut ongelmaa kun koulussa on kolme tuotantoluokkaa ja tänä syksynä ovatkin olleet kovassa käytössä. Parhaimmillaan kaikissa virtuaaliopetusta käynnissä yhtä aikaa. Viime keväänä minulla oli ensimmäinen kurssi virtuaaliluokassa. Lähiopetuksessa kuusi opiskelijaa ja yksi etäopiskelija. Laitteiden käyttöä treenattiin pikaisesti Kasperin avustuksella. Ensimmäisillä kerroilla hieman epävarma olo. Kasper ja Saila olivat kyllä luvanneet tulla tarvittaessa apuun. No, ei mitään suurempaa katastrofia tapahtunut. Hupaisaa oli, että pikku ongelmat olivat erilaisia kuin kolleegoilla. "Ei mulla tämmöstä oo tapahtunut" kuulin useamman kerran. No, yksi näistä kerroista oli kun koulun harjoittelija oli käynyt luokassa tekemässä jotain muita juttuja tietokoneella ja irrottanut dokumenttikameran johdon. Yhteys etäkouluun kyllä toimi, mutta dokumenttikameralla ei voinut näyttää mitään. Lähdin opehuoneeseen ja sieltähän syyllinen löytyi ja tunnusti. Toisen kerran taas joku muu luokassa opettanut oli vaimentanut tietokoneen äänet ja Kasperin kanssa pähkäiltiin aikamme ennenkuin keksittiin miksi ääni ei kuulu. Nyt jo osaakin nämä pikkujutut tarkistaa tunnin alussa. Onneksi chatti on kuitenkin aina toiminut ja opiskelijalle on saanut viestitettyä vaikkei kuvaa tai ääntä näkyisikään. Yhteydet ovat kuitenkin toimineet suht hyvin tänä vuonna. Keväällä pidetyn kahden kurssin jälkeen tuntuikin järkevältä lähteä Kuopioon tutustumaan aiheeseen lisää. Ja kun samassa tilanteessa oleva espanjan opettajakin oli lähdössä niin sai vielä mukavaa matkaseuraa.


Tänä syksynä minulla oli myös yksi kurssi, jossa vain kaksi etäopiskelijaa- ei ketään luokassa. Aluksi tuntui hieman kummalliselta höpöttää tyhjälle luokalle. Pian kuitenkin huomasin sen hyvät puolet; ei tarvinnut "jakautua" kun opiskelijoita vain ruudulla. Muutenkin tehtävien tarkastukset ja paritehtävät sujuivat nopeammin. Siinä ei etäopiskelijoita voi unohtaa vaan ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa, Ja opiskelijoilta tuli positiivista palautetta. Molemmat jatkavat edelleen ranskan opiskelua, toinen valitsi kaikki kevään kurssit vaikka on abi eikä käy keväällä enää muilla tunneilla.Toisenkin ryhmän opiskelija suorittaa jo viidettä kurssia virtuaalisesti, joten kai sen voi tulkita positiiviseksi palautteeksi.


Kieltenopetus virtuaaliluokassa edellyttää kyllä sitä että ääni kuulu hyvin kumpaankin suuntaan. Jos opiskelijan vastauksista ei saa selvää, niin on vaikea kommentoida ääntämistä mikä juuri ranskassa vaatii muutenkin paljon harjoittelua.Täten ehkä alkavat kurssit hankalimpia, koska opiskelijat eivät vielä tuttuja ja usein vähän arkoja puhumaan uutta, erilaista kieltä. Etäopiskelija jää silloin helposti vähemmälle huomiolle. Lisämateriaalit ja niiden toimittaminen etäopiskelijalle ovat myös aiheuttaneet tarkempaa kurssin suunnittelua. Saimme luokkaan myös tänä syksynä kuulokkeet. Niiden käytössä vielä ollut pieniä ongelmia; ääni häviää välillä kokonaan.Kuulokkeet ovat kyllä tarpeelliset, jotta saadaan tehtyä paritöitä etäopiskelijan kanssa.


Opiskelijat ovat mielestäni suhtautuneet positiivisesti uusiin opiskelutapoihin ja myös teknisiin ongelmiin. Olisi kyllä mukavaa jos etäopiskelija tapaisi muut ryhmän opiskelijat ja opettajan livenä edes kerran. Opettajallekin on tullut positiivisia kokemuksia, kun saa jonkun teknisen ongelman ratkaistua tai niitä ei ole edes ollut. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus ja on avartanut näkemystä opettamisesta. Ajat ja muuttuvat ja myöskin opetusmetodit. Syksyllä minulla onkin ollut virtuaalitunteja joka aamu, joten voisi kai sanoa että siitä on jo tullut rutiinia ja luonnollinen osa opetusta. Ja oppimista on tapahtunut, joten osa ennakkoepäillyistäni kumottu. Suurin hyöty on varmaankin ollut etäopiskelijoille, jotka eivät muuten olisi kyseisen kurssin opetukseen voineet osallistua omassa koulussaan. Tallenteita on tullut tehtyä pari kertaa testailumielellä, mutta varsinaista tarvetta ei niihin ole toistaiseksi ollut. Suullisen kielitaidon koe oli tarkoitus tehdä tallenteelle, mutta kolleega ei ehtinyt riittävästi tutustua tallenteiden tekoon ja toteutti sitten kokeen vielä tänä vuonna perinteisin menetelmin videokameran avulla. Mutt yritämme ensi vuonna uudelleen.


Koulutuksesta on saanut hyviä ja hyödyllisiä vinkkejä ja uusia ideoita opetukseen. Ja ennen kaikea varmuutta omaan työhön. On ollut kiva kuulla ja jakaa muiden kokemuksia sekä onnistumisia että ongelmia. Useaan ongelmaan myös ratkaisu löytynyt. Paria kollegaa olen opastanut virtuaaliluokkalaitteiden käytössä ja toisesta koulusta on tullut toive, että me virtuaaliluokan käyttäjät voisimme kokoontua keskenämme ja me kokeneemmat voisimme kertoa kokemuksiamme ja vinkkejä niillle, jotka nyt pitävät ensimmäisiä samanaikaisopetuskurssejaan.




Jutta Karhula
ranskan ja ruotsin opettaja
Vammalan lukio



Merja kirjoittaa
Aikaisemmin minulla oli jo ollut videoneuvottelun avulla kursseja. Olin jo jonkunverran tottunut eri laitteisiin: kameraan, kaukosäätimiin yms.
Virtuaaliopetus alkoi Sastamalan verkostolukiossa jo toissa lukukaudella 2010-2011. Espanjan kursseille oli halukkaita oppilaita kaikista Sastamalan lukioista: Vammalan, Mouhijärven ja Äetsän Sarkia-lukiosta. Virtuaaliopetus alkoi kaikkien koulujen välillä. Alussa kyllä jännitti, kun piti ottaa niin monta eri asiaa huomioon. Näkevätkö, kuulevatko kaikki oppilaat? Kuinka tehtävien vastaukset näkyvät kaikille? Osaanko ottaa huomioon kaikki opiskelijat tasa-arvoisesti?
Olimme saaneet edellisenä keväänä opastusta Harrilta Vammalan lukiolla. Kesän aikana kaikki mukavasti unohtui, mutta tekemällä oppii. Toisinaan tunneilla oli ääniongelmia, äänet saattoivat kiertää, tai tulla jälkijunassa. Välillä minua ei kuultu tai minä en kuullut oppilaita. Sain saanut ystävällistä apua kaikkiin ongelmiin Jarmolta Äetsässä ja Jukka-Pekalta Mouhijärvellä, vaihtelin itse eri koulujen välillä, koska se sopi lukujärjestykseeni. Mielestäni oli tärkeää nähdä opiskelijat.

Tänä lukuvuonna 2011-2012 kaikki onkin jo mennyt paremmin. Olen itsekin ratkaissut teknisiä ongelmia. On ollut myös tärkeää jakaa kokemuksia Jutan, ranskan open ja Kasperin, filosofian open kanssa välitunilla. Minulla on virtuaaliopetusta neljässä jaksossa. Toisinaan joka aamu kello kahdeksan. Joka-aamuinen toisto tuo varmuutta opetukseen enkä enää muista jännittää.
Kuinka virtaalitunti eroaa tavallisesta tunnista? Ehkäpä on hyvä puhua rauhallisesti ja selkeästi, ilman öö- väli-ilmaisuja tai muita niinku aloituksia. Muuten tuntini ovat varmaankin aika samanlaisia kuin tavalliset tuntini. Kappaleiden käsittelyä, kuuntelua, tehtävien tarkastusta. Välillä paritehtäviä. Olen ollet myös itse parina kuulokkeiden avulla.
Jos esim. ääni on jostain syystä pätkinyt voi chatin avulla keskustella oppilaiden kanssa.
Tällä lukukaudella olen keskittynyt siihen, että hallitsen perusasiat.

Tämän kevään ohjelmassa on tehdä tallenteita esim. oppikirjan kappaleista, kielioppiasioista, harjoituksista yms. Vammalassa vaihto-opettajana olevan, espanjaa äidinkielenään puhuvan columbialaisen Carolinan kanssa. On hienoa, että minulla on tälläinen mahdollisuus.

Kuopiossa järjestetyt koulutukset ovat olleet hyviä. On ollut tärkeää kuulla muitten kokemuksia ja monta vinkkiäkin on tarttunut matkaan. Reissu Kuopioon on vaatinut yhden hotelliyön, yhdellä kertaa taisi olla kaksikin yötä. Ranskan opesta Jutasta olen saanut hyvää matkaseuraa ja olemme syöneet hyvää ruokaa mm. Isä Camillossa. Ensimmäisellä kerralla emme millään löytäneet koulutuspaikalle aamulla. Emme ymmärtäneet kuopiolaisen/savolaisten ohjeita....Myöhästyimme lähes tunnin.

Olen kysellyt myös oppilailta heidän kokemuksiaan virtuaalitunneilla. Äänihäiriöt ovat harmittaneet. Joskus yhteyden saaminen ei ole onnistunut tai kone on alkanut päivittää. Moneen pulmaan on auttanut se, että kirjautuu ulos ja sitten takaisin sisään. Muuten ovat olleet tyytyväisiä. Melkein kaikki ovat jatkaneet. "Tavallisiltakin" kursseilta aina joku jää matkan varrella pois.

Merja Musakka
espanjan ope