site_under_construction_all.jpg


ISOverstaan virtuaaliluokka -hankkeen kouluttajakoulutus


Minna Canthin lukio, helmikuu 2011

Vesa Vainikainen

Taustatietoja
Olen toiminut biologian ja maantiedon tuntiopettajana Minna Canthin koululla ja lukiolla nyt seitsemättä vuotta. Pääkoulunani on peruskoulun puoli. Haketutuminen virtuaaliluokkaopetuksen kouluttajakoulutukseen tuli itselleni varsin itsestäänselvyytenä. Olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut erilaisista tietoteknisistä mahdollisuuksista kehittää ja monipuolistaa omaa opetustani.

Minna Cantin virtuaaliluokka
Virtuaaliluokan olemassaolo ja sen päivitys on tehnyt lukiollemme mahdolliseksi oppituntitallenteiden tekemisen ja virtuaalisen etäopetuksen järjestämisen loppusyksystä 2009 saakka, jolloin sen ensimmäinen versio luokasta valmistui.Tolvasen Harrin (http://www.isoverstas.fi/) ystävällisellä avustuksella. Kuluneena syksynä 2010 luokkaa päivitettiin paremmin opetustilanteessa toimivaksi. Pöytätila siirrettiin luokan reunalle ja samalla uusittiin niin, jotta sinne sai kätevästi piilotettua kaiken "raudan". Opetustila muuttii edukseen ajatellen tavallistakin opetusta, kun esimerkisi taulutila vapautui kokonaan näkyväksi. Päivityksessä uusittiin myös konferenssimikit ja dokumenttikamera.

Keväällä 2010 toteutimme opettajakunnan "koukuttamiseksi" mainoskampanjan, jossa Kuopion Klassikalta saapui puolenkymmentä opettajaa kertomaan omasta virtuaaliopetutaustastaan ja menetelmistään. Tarkoituksellä jätimme kaiken teknisen puolen käsittelemättä, jotta se ei tulisi esteeksi kiinnostua uusista mahdollisuuksista. Tilaisuus oli ennemminkin keskusteluluonteinen ja opetuskäsityksiä tuulettava. Monia kiinnosti selkeästi se, mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa omaan työmäärään. Kokonaisuudessaan voisi todeta tilaisuuden sujuneen enemmän tai vähemmän "ihmetyksen" vallassa. Mikä tilaisuuden anniksi siten jäikin, jää nähtäväksi.

Erilaisia kokeiluja
Lukiollamme virtuaaliluokan kehityshanketta on minun lisäkseni edistänyt MA/FY opettajakollegani Timo Matilainen. Timo on taltioinut kuluneena syksynä menestyksekkäästi omaa FY5-kurssiaan. Oppilailta on tullut hyvää palautetta uudesta lähestymistavasta ja aika- ja ja paikkavapaasta kertausmahdollisuudesta.

Virtuaaliluokkakoulutuksen aikana olen mielestäni saanut hyvät perustiedot tuotantoluokan käytöstä. Minulta kuitenkin puuttuu laajempi ja säännöllinen kokemus tuotantoluokan käytöstä opetuksessa. Kokemukset rajoittuvat muutamaan kokeilukertaan ja kolleegoiden kouluttamiseen luokan käyttäjiksi.

Kokeilujen lähtökohtana on ollut nimenomaan etäopetuslaitteiden käytön oppiminen. Kokonaisten kurssien tai laajempien kokonaisuuksien suunnittelu on ollut jo tilankäytönkin kannalta mahdotonta. Toisaalta liikkeellelähtö pienin askelin on ollut varmasti kokonaisuuden kannalta hedelmällisempi ja "turvallisempi" vaihtoehto. Kokeilussa ovat olleet maantiedon kurssit GE1 ja GE4.

Maantiedon ensimmäiseen kurssissa ollaan kokeiltu paria asiaa. Luonnonmaantieteen karttatulkintaharjoitusohjeistuksen toteutin pelkästään virtuaalisesti samanaikaisopetuksena niin, että sovimme oppilaiden kanssa ajan, joilloin jokainen hakeutui kokeen ääreen. Jokaiselle oli annettu tarvittava peruskartta etukäteen tunnilla, johon hänellä oli mahdollisuus perehtyä. Karttatyön tulkintaohjeet annettiin ainoastaan virtuaalisesti.

Ennen kokeita olevan kertaustunnin äänitin viikkoa ennen ja laitoin Isoverstaaseen tutustuttavaksi muutamaa päivää ennen koetta. Varsinainen kertaustunti koetta edeltävänä päivän jäi pois omienkin päällekkäisten menojen takia.Lisäksi ennen koetta olevana iltana pidin päivystystä virtuaaliopetustilassa niille, joilla oli mahdollisia epäselvyyksiä oppisisältöihin tai kokeeseen liittyen

GE4 kurssilla kokeiltiin virtuaalityötilaa harjoiteltaessa paikkatietoohjelmien hyötykäyttöä. Oppilaat olivat myös tuolloin kotonasa ja saapuivat virtuaaliluokkaan sopvittuna aikana tunnille. Oppitunnin aikana kävimme läpi Kansalaisen karttapaikan mahdollisuuksia erilaisten oppimistehtävien avulla.

Olemme Timon kanssa järjestäneet syksyn aikana viisi koulutustilannetta, joissa tietotaitoa ollaan siirrtty eteenpäin. Osallistujina on ollut vajaat kymmenen Minarin opettajaa. Koulutuksissa ollaan käyty läpi tuntiäänitysten tekoa samalla tutustuen luokan rakenteeseen ja mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin. Lukion ulkomaanvaihtoon osallistuvien opiskelijoiden ja heitä ohjaavien opettajien kanssa olemme kokoontuneet kerran miettimään luokan hyödyntämistä oppilasvaihdon toteutuksessa.

Kynnyksen mataloittamiseksi rakennettiin WIRECASTiin opetajille valmiiksi perusprofiilit, jotta se ei veisi liikaa energiaa itse opetustilanteen rakentamiselta. Lisäksi lupasimme siirtää oppituntitallenteet sitä aina pyydettäessä Isoverstaan palvelimelle. Mutta täytyy todeta, jotta kovinkaan innostunutta vastaanottoa koulutus ei ole saanut, mistä sitten se johtuukin. Kouluttajien ammattitaidosta tai -taidottomuudesta vaiko kielteisestä asennoitumisesta ytekniikan hyödyntämiseen ylipäätänsä.

Palautetta
Oppilailta olen saanut melkein poikkeuksetta myönteistä palautetta erilaisista virtuaalikokeiluista. Kuten olettaa saattaa välineiden hallinta ei aina ole ollut aivan superhyvää luokkaa, joka johtuu pitkälti rutiinin puutteesta. Oppilaat ovat kuitenkin olleen hyvin "armollisia", eivätkä ole pienten mokien antaneet haitata itse asiaa. Uusi opetusmenetelmä on herättänyt selkeästi kiinnostusta. Voisikin sanoa, jotta toivottavasti kukaan ei ole ottamatta uutta teknologiaa sen takia käytyttön, jotta pelkäisi omia virheitään. Niitä tulee väistämättä kaikille, se on varmaa. Onneksi vuosien mittaan on oppinut olemaan myös itselleen paljon armollisempi ja näin uskaltaa heittäytyä rohkeasti mukaan myös sellaiseen, joka ei välttämättä täytä omia pedagogisia vahvuuksia.

Itse olen havainnut, jotta äänenkäyttööni tulee kiinnittää äänitysten teossa ja virtuaaliopetustilassa eritystä huomiota. Artikulaation täytyy olla selkeää ja äänen tason riittävän kuuluvaa. Oma ääneni tuntuu olevan välillä liian "puuromaista"

Vastoinkäymisiä
Virtuaaliluokan päällekäiset ns. "kuolleet opetustilat" haittaavat selkeästi opetuksen etenemistä. En ole keksinyt niille mitää järjellistä pedagogista olemassaolon perustettakaan. Oppilaatkin ovat huomauttaneet samasta asiasta.

Virtuaaliluokka ei tukenut aiemmin uusimpia Officen tiedostomuotoja, mutta nykyään kyllä.

Headsettien puute on hankaloittanut sekeästi joiden oppilaiden osallistumista opetustilanteisiin. kaikilta ei myöskään löydy kameraa tietokoneestaan. Onneksi virtuaaliluokassa opetuksen seuraamiseksi riittää vaatimattomampikin kone.

Kuluneena syksynä luokassa oli joitain äänisignaaliin ja äänityksiin liittyviä ongelmia, mutta muuten luokkatila on toiminut varsin moitteettomasti.


Tulevaisuuden näkymiä
Koen virtuaaliopetustilassa lukemattomia mahdollisuuksia opetuksen kehittämiseksi ja monipuolistamiseksi. Toivottavasti virtuaaliopetuksesta tulee "rutiinia" mahdollisimman nopeasti niin, että oppilaille työmuodosta tulisi luonteva osa oppimisprosessia niinkuin mikä muukin luokassa tapahtuva opetus.

Tekijäinopikeudet nousevat esille aina uudestaan ja uudestaa ku tehdään äänitteitä, joissa hyödynnetään jo olemassaolevaa materiaalia. Onneksi Klassikka on pilottihankkeessaan kokeiluluontoisesti luotaamassa tietä tälläkin saralla meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Olen useassa vaiheessakin koulutusta esittänyt Pause-nappulan olemassa oloa toivelistalle, mutta se ei ole saanut vielä laajempaa kannatusta. Taukonappula ei olsi tarpeen niinkään normaaleissa tuntiäänityksissä, vaan esimerkiksi tilanteissa, joissa rakentaa oppimistehtäviä tai luentoja etukäteen. Tällöin olisi mukavaa jatkaa vaikkapa kahvitauon jälkeenb hetken päästä uusin voimin.

Toivomuksina voisi tietenkin esittää, jotta virtuaaliluokkia saataisiin lisää. Omaa aktiivisuuttaani osaltaan hidastaa se, että luokassa opetettavat lukion kurssit ovat tältä lukuvuodelta ohi. Sekin kurssi, jossa tuotantoluokkaamme olisi voinut enemmälti hyödyntää sattui samalle johtonumerolle kuin Timon kurssi.

Koska lukiokurssien määrän lisääntyminen omissa opetusaineissani, biologiassa ja maantieteessä', näyttää tällä erää varsin epätodennäköiseltä ainakin Minna Canthilla on suunnitelmissani laajentaa etäopetusideaa myös perusopetuksen puolelle. Kokeilua rajoittanee siinä lähinnä tilojen puute ja osaltaan nuoremman oppilasaineksen kyky ottaa etäopetus osaksi "normaali" koulutyötä. Laitteiden hallinnasta ja tekniikan omaksumisesta ei asia jää varmaankaan kiinni.

Virtuaaliopetuksen ja samalla sosiaalisen median työkalujen hallinnalla voi tehdä itsestään varmasti halutumman henkilön tulevaisuuden työmarkkinoilla. Jo nyt on hyvät mahdollisuudet verkostoitua ja mahdollisesti myohemmin se yksi linkki oikeaan suuntaan voi tarjota hyvan tyopaikan

Koulujen tietotekniset puutteet ovat moninaiset: puuttuu niin tietoa kuin tekniikkaakin. Tietotekniikan käyttöä suomalaiskouluissa selvitetään parhaillaan, mutta jo julki kerrotut tiedot vahvistavat, että opettajilla on vaikeuksia tarjolla olevan tietotekniikankin käytössä. (http://www.tietokone.fi/uutiset/kouluihin_tarvitaan_tietoa_ja_tekniikkaa). Lisäksi konservatiiviset asenteet jarruttavat osaltaan uusien perdagogisten mahdollisuuksien haltuunottoa. Opiskelijat olisivat kykeneväisiä ja halukkaita hyödyntämään tietotekniikkaa ja sen tuomia mahdollisuuksia huomattavasti laajemmin opetukäyttöön, mutta opettajat eivät. Minun ja Timon lisäksi ei tietääkseni kukaan muu ole ottanut virtuaaliopstustilaa käyttöönsä.


Kouluttajan näkökulmasta voisi loppuun todeta, jotta kukaan ei ole profeetta omalla maallaan

Jonkinlaitetn jatkokoulutus tai palautekanava johon kooda ideat ja ajatukset olisi tärkeää