Kokemukseni virtuaaliluokkapalveluista 21.2.2011 Juha Karkkulainen, Kiteen lukio

Läksin mukaan koulutukseen, koska halusin olla mukana ajan hengessä. Taustaa minulla on tietotekniikan opetuksesta yli kymmenen vuoden ajalta ja didaktisen fysiikan tutkimuksenikin sivusi sillä hetkellä "modernia oppimisympäristöä". Eli asenteeni periaatteessa asiaan oli positiivinen. Ongelmana oli se, että en ollut enkä ole vieläkään varma siitä, onko pienenevän Kiteen lukion rinnalla pakko pitää yllä vielä kituliaammin toimivaa Tohmajärven lukiota. Asiasta en itse kuitenkaan päätä, mutta opettajien keskuudessa oli ajatus, että näillä "videosysteemeillä" väkisin yritetään opettajilta viedä tunteja videolle ja sitten työnantaja ei käytäkään enää opettajia vaan opiskelijat pistetään katselemaan vaan videoita. Näin saataisiin halvalla toteutettua opetus esim. muutaman opiskelijan kieliryhmiin. Paljon on myös ajatusta siitä, että ketkä sitten katselevat nauhoitettuja tunteja. Onko esimerkiksi naapurikoulun opettajat vielä "arvostelemassa" opetusta opiskelijoiden ohella jne. Kilpailu on kovaa siinäkin suhteessa, että opettajat eivät tiedä millä koululla mikäkin kurssi minäkin vuonna sitten toteutetaan.

Kiteelle tuotantoluokka laitettiin pieneen luokkaan, joka soveltuu pienten kieliryhmien ja esimerkiksi filosofian syventävien kurssien opetukseen. Paikka sijaitsee kolmannessa kerroksessa ja itse opetan fysiikkaa ensimmäisessä kerroksessa. Fysiikan ja matematiikan opetukseen järjestelmä on ihan väärässä paikassa. Itse olen yrittänyt löytää järjestelmälle hyötykäyttöä, mutta jos sitä ei voi toteuttaa normaalin opetuksen ohessa helposti, niin silloin se onnistu. Ei kyllä viitsi erikseen käydä pitämässä uutta tuntia. Kielten ja muidenkin pikkuryhmien opetukseen nykyinen opetustila on hyvä, mutta opettajat eivät suostu sitä käyttämään. Mieluummin opiskelijoita siirrellään linja-autolla Kiteeltä Tohmajärvelle ja päinvastoin.

Nyt näkisin realistisimpana sen, että videotallenteita tehdään joistakin keskeisistä asioista ikään kuin tuki- ja kertausmateriaaliksi. Tallenteet eivät saisi olla liian pitkiä ja niiden pitää olla laadukkaita ja hyvin suunniteltuja, jotta näkyvyys ja kuuluvuus on erinomainen. Turhia "odotusaikoja" on oltava mahdollisimman vähän ja näytettävä materiaali tasokasta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi fysiikassa useamman kameran käyttöä ja tarvittaessa avustajan käyttöä luokassa. Tällainen toiminta vaan vaatisi koulun atk-tukiresurssin uudelleensuunnittelua. Tavallaan siihen toimintaan pitäisi antaa opettajan viikkotunteja tai muuta lukioresurssia. Tämä onkin sitten vaikeampi juttu, sillä ei riitä, että on yksi innostunut opettaja, kun melkein koko opettajakunnalta pitäisi saada siunaus asialle.

Joensuun yliopistoon valmistuu fysiikan laboratorio, jossa pystytään toteuttamaan opetusta asioista, mitkä eivät ole tavallisessa koulussa mahdollisia. Täältä saadut demonstraatiot videoituna voisivat olla hyvää materiaalia kouluille. Opetusharjoittelijat ja soveltavan kasvatustieteen laitos voisivat yhdessä toteuttaa laadukasta oppimateriaalia vuosittain. Kun nämä materiaalit saataisiin hyvin luokiteltuna kursseittain koulujen käyttöön, menisi asia eteenpäin. Lisäksi uudet opettajat olisivat myös valmiiksi koulutettuja materiaalin tuottamiseen.

Kiteellä tehtiin ensimmäiset videotallenteet Ilomantsilaisten opettajien (Satu ja Tarja) avustuksella 7.2.2011. Uhrasimme kokonaisen päivän lisäkoulutukseen, jossa itse olin paikalla koko päivän ja kollegani Niilo Hirvonen käväisi ehkä tunnin verran ratkaisevalla hetkellä. Rehtori käväisi pikaisesti paikalla. Joten periaatteessa meillä on nyt pari opettajaa, jotka pystyisivät tekemään tallenteita ja kouluttamaan lisäopettajia tallenteiden tekemiseen. Innostusta vaan ei nykyisellä henkilökunnalla enemmälti ole siellä missä, siitä olisi eniten hyötyä. Harmi vaan, kun tekemämme tallenteet eivät näkyneet kotona koneellani. Herää kysymys, miten monelle opiskelijalle tallenteet olisivat näkyneet, jos tallenne olisi tehty suurelle opiskelijajoukolle?

Tämän tarinan tekeminen wikiin epäonnistui, koska menin sekaisin kaikkien tunnusten kanssa. Oli Ningiä ja Kaikua, wikiä ja isoverstasta ja sitten vielä omat sähköpostit, wilmat, populukset, moodlet, wsoypro, pankkitunnukset ymv. No, en ainakaan vanhana tule pysymään tunnusten viidakossa mukana kelkassa, kun nytkin on jo vaikeuksia. Mahdollisimman vähiin liittymiin pitäisi päästä, jotta pysyisi vanhakin mukana (Juha 47v).

Juha Karkkulainen, fy,ma, ke lehtori, Kiteen lukio